Los Angeles - huomioita kirjailijan lomasta 2

Palos Verdes, Norwalk ja Barstow

Redondo Beach teki lähtemättömän vaikutuksen. Toisaalta oli haikeaa lähteä seuraavaan osoitteeseen, toisaalta loma oli vasta alussa ja paljon nähtävää jäljellä. Redondo Beachin eteläpuolella on Palos Verdes. Ajoimme ensin ostoskeskukseen ja kävimme Habitissa syömässä. Hampurilaispaikaksi ruoka oli yllättävän hyvää ja siihen oli panostettu enemmän kuin muissa pikaruokapaikoissa. Edullista ruoka tosin ei ollut.

Ajelimme pitkin poikin niemimaata ja etsimme sopivaa pysähdyspaikkaa, mistä olisi näkymä merelle ja lahteen. Palos Verdes on kaunis verrattuna kaupunkikortteleihin ja ehdottomasti käynnin arvoinen paikka. Pysähdyimme hetkeksi ihailemaan merta. Poistuimme eri reittiä, ajoimme niemimaan korkeimman kohdan yli ja ohitimme suuria (valtavia) taloja, joita ympäröivät aidat. Koreita portteja, hienoja istutuksia. Rikkaat asuvat ylhäällä, vähän vähemmän rikkaat alempana. Tosin rinteiden asutusalueet olivat varsinaisia idyllejä, kuin elokuvista. Postilaatikot, äärettömän huolitellut nurmikot ja istutukset eivät aivan vastaa suomalaista käsitystä kodikkuudesta. 

Seuraava hotellimme oli lähempänä Los Angelesin keskustaa, Norwalkissa. Matkaa kohteeseen oli reilut 20 mailia, mutta siitä kehkeytyi pitkä ja tuskastuttava, sillä suunnittelemattomuus johti meidät suoraan iltapäiväruuhkaan. Pikkukaupungissa elämänsä asunut ei voi käsittää sitä autojen määrää. Enkä Suomessa paljon ajaneena ole koskaan joutunut moottoritiellä sellaiseen ruuhkaan. Norwalkiin vievä freeway oli aivan tukossa. Autoja tuli oikealta ja vasemmalta, liittymät puskivat yhä uusia autoja, päättyvät ryhmittäytymiskaistat aiheuttivat muille kaistoille lisää painetta. Pahimmillaan hurjalla freewaylla seisottiin pysähdyksissä. Rekkoja ja maastureita, kaistat yhtyvät, erkanevat ja oli täysi työ saada pidettyä kaista, joka veisi oikeaan suuntaan. Vähitellen jonot etenivät liittymään, josta poistuimme ja saavuimme Norwalkiin. Oppitunti oli kuitenkin hyvä: otimme selvää ruuhka-ajoista ja opettelimme säätämään navigaattorin niin, että voisimme halutessamme välttää freewayta.

Norwalkista emme etsineet mitään erikoisempaa nähtävää. Hotellin lähiympäristössä on autoliikkeitä, joitakin ruokakauppoja, kirkko ja vähän kauempana ostoskeskus. Hotelli Best Western Norwalk Inn ei ole sen kummempi kuin hotellimme Redondo Beachillä. Hyvin rauhallinen hotelli, jonka pienessä aamupalahuoneessa riitti vipinää. Joimme kahvit ja söimme osan aamiaisesta hotellihuoneessa, koska aamiaiselle varattu tila oli aivan liian pieni kaikille hotellivieraille. Suurin pettymys oli, että uima-allas oli puhdistuksessa juuri meidän oleskelumme ajan. Olin valikoinut hotellin muiden joukosta uima-altaan vuoksi.

Tietenkään tarkoitus ei ollut pelkästään juoda erinomaista Lagunitas IPAa hotellihuoneessa tai nautiskella mansikoista ja jäätelöstä ilta-auringossa. Ajoimme Griffith Parkiin melkein tunnin, mutta sen aikana näimme Los Angelesin monet kasvot tehdasalueesta slummiin. Paljon on hulppeaa, paljon on myös sitä toista… Griffith Parkissa pyörähdimme pikaisesti ja aioimme jatkaa katsomaan Hollywood-kylttiä, koska se on ”siinä lähellä”. Tietyömaa kuitenkin esti aikeemme ja liikenteenohjaajat pakottivat kaikki autot kääntymään vuorelle. Onneksi meillä ei ollut kiire mihinkään. Tie oli kapea ja mutkikas, eikä se haarautunut. Emme päässeet kääntymään, joten ajoimme koko letkan kanssa ylös vuorelle. Siellä on observatorio ja näköalapaikka, josta kuulemma on hieno näkymä kaupunkiin. Ehdimme hissutteluvauhdissa saada näkymistä tarpeeksemme. 

Tienvarret olivat täynnä autoja, koska muutkin turistit olivat kuulleet paikasta. Ihmiset pysähtyivät jonottamaan vapautuvia autopaikkoja, observatorion parkki oli täynnä ja joillekin oli vaikeaa ymmärtää, etteivät he voi mennä sinne. Kun edellämme ajavat viimein sisäistivät, mistä on kysymys, jono yllättäen lähtikin vetämään. Pääsimme nopeammin pois, ajoimme tunnelin läpi ja alas vuorelta ja päätimme jättää Hollywood-kyltin etsimisen toiseen ajankohtaan.

Ajoimme Sunset Bulevardilla ja Chinatownin läpi, näimme vilahduksia Los Angelesin joesta. Palasimme hotellille, kävimme Taco Bellissä sekä ostoksilla 99 cents only -kaupassa ja Targetissa.

Norwalkista jatkoimme Barstow'hun. Matkalla näimme monenlaisia kaistanvaihtoja ja ohituksia sekä Maserati-kuskin, joka varmaankin sai Highway Patrolilta mojovan sakon. Pysähdyimme Victorvilleen syömään. Olive’s Garden oli kallis mutta ruoka oli erinomaista (antipastina mozzarella sticks, segundo platona scampi-pastaa) ja palvelu (jälleen kerran) todella ystävällistä. Victorvillessä oli noin + 30 ℃, ja ajaessamme tarkkailimme lämpömittarin lukeman vääjäämätöntä nousua. Barstow'ssa mittari näytti +37 ℃.

Barstow on perusamerikkalainen pikkukaupunki, jossa on ystävällisiä ihmisiä ja lämmin. Hiekkaisia maisemia, talonrähjöjä ja vesisäiliöitä, kuin GTA:ssa. Kasvillisuutta on vähän, maisema on vaaleanruskea, tuulee voimakkaasti vaikka on lämmin ja ollaan sisämaassa kaukana vedestä. Hotellimme ”Sleep Inn Barstow on Historic Route 66” oli muuten mukava, mutta kokolattiamaton hajusta on pakko vähän valittaa. Lemuun tottui, kun oli jonkin aikaa huoneessa, mutta aina kun kävi ulkona ja palasi sisään, haju tuntui voimakkaana sieraimissa. 

Barstow'n ulkopuolella freewayn varressa on eräänlainen outlet-ostoskeskus, jossa on runsaasti eri vaateliikkeiden kauppoja aina Lacostesta Guessiin. Kävimme muutamassa kaupassa, koska etsin päähinettä, joka suojaisi pahimmalta auringonpaahteelta. Ilmeisesti naisten muotiin eivät tällä hetkellä kuulu päähineet, koska niitä ei yksinkertaisesti löytynyt mistään. Päädyin ostamaan huivin.

Vietimme Barstow'ssa vain yhden yön matkalla Las Vegasiin, mutta yhdestäkin yöpymisestä voi jäädä lämmin muisto. Seurasimme aamupalan ajan televisiosta, kuinka Kaliforniassa vastaanotettiin auringonpimennys. Barstow'ssa aurinko pimentyi vain osittain, mutta selkeästi kuitenkin. Auringonpimennys tapahtuu seuraavan kerran yli kolmenkymmenen vuoden päästä, joten toki se oli paikallisille merkittävä tapahtuma. Juttelimme Walmartin myyjän kanssa siitä, ja hän kertoi, että suojalasit oli myyty parissa päivässä loppuun ja eBayssa niistä pyydettiin jopa sata dollaria. 

Ennen kuin lähdimme Barstow'sta, kävimme vanhalla rautatieasemalla, joka on nykyään museo (the Barstow Harvey House and Rail Depot, "Casa del Desierto"). Valitettavasti se oli kiinni, mutta pihalla oli muutamia vetureita. Itse rakennus on myös hieno ja sattumalta aseman ohi ajoi parin kilometrin mittainen tavarajuna. Yhdysvallat ei ole mikään joukkoliikenteen luvattu maa, eikä junaliikenne taida olla siellä kovin suosittua. Rekkaliikenne on runsasta, mutta tavaraa selvästi siirretään myös junilla.

Kun lähdimme kohti Las Vegasia, saimme vielä ajatuksen pyörähtää Galicon aavekaupungissa (Galico Ghost Town). Siellä oli aikoinaan Kalifornian suurin hopeakaivos, mutta hopean hinnan romahdettua kaupunki autioitui ja sittemmin siitä on tehty eräänlainen teemapuisto, jossa oli viihdyttävää (ja kuumaa).

Yhteenveto:

- ruuhka on ruuhka vasta kun moottoritiellä seisotaan pysähdyksissä

- auringonpimennys saa ihmiset hyvälle tuulelle ja vähän sekaisin

- on mahdollista että tuulee voimakkaasti ja on kuitenkin lämmin!

- auton tankkaaminen ei välttämättä onnistu jokaisella asemalla

- kun tekee mieli poiketa ennakkoon suunnitellulta reitiltä, tee se!