Erinomaisia uutisia länsirintamalta!
Sain myönteisen kustannuspäätöksen romaanilleni. Osuuskumma-kustannus julkaisee esikoisteokseni syksyllä 2017. Sanon, vaikka se on itsestään selvää, että olen todella onnellinen ja häkeltynyt.
Uskon, että maailmankaikkeudessa onnen, hyvän tuurin yms. määrä on vakio. Maailmankaikkeuden ihmiselle käsittämätön huumorintaju sanelee sen, kenen vuoro on milloinkin nauttia hyvästä tuurista tai kokea iloisia asioita.
Vuosi 2016 on ollut raskas. Viime vuosi 2015 oli minulle paljon helpompi. Toki se johtuu siitä, että rima nousee kaiken aikaa korkeammalle: joko sen nostaa itse, tai antaa muiden tehdä sen. Tänä vuonna olen laittanut itseni likoon, niin paljon kuin olen jaksanut ja pystynyt, väkevän mielen voimalla. Olen lähes kirjaimellisesti hakannut päätä seinään, itkenyt uupumuksesta ja kokenut monenlaisia pettymyksiä niin kirjoittamisen kuin työelämän saralla. Joten olen rehellisesti sitä mieltä, että ansaitsen rahtusen hyvää tuuria ja muutaman riemun päivän tähänkin vuoteen!
Olen työstänyt käsikirjoitustani enemmän ja vähemmän aktiivisesti useamman vuoden ajan. Versioita en ole laskenut. Kyllä ne kaikki tallessa ovat,
mutta niillä on lähinnä nostalgista arvoa sitten joskus tulevaisuudessa.
Käsikirjoitus on muuttunut vuosien varrella ideapalasista kokonaisuudeksi, jota
sitten on muokattu – ja taas muokattu.
Aivan ensimmäiset lauseet tähän tarinaan kirjoitin lukioaikana osallistuessani työväenopiston luovan kirjoittamisen kurssille.
Olin saanut ajatuksen takaperoisesta maailmasta, jossa hevoset korvaavat autot.
Suunnittelin kirjoittavani novellin, mutta tarinan ympärille rakentui paljon
mielenkiintoisia tapahtumia ja henkilöitä.
Tästä alkaa käsikirjoituksen editointi kohti valmista teosta. Vielä en osaa kuvitella sitä tunnetta, kun saan pitää omaa kirjaani käsissäni.
