Vuosi 2019 on ollut monenlainen, mutta erityisesti nostan esille toivon teeman. Viime talvena aloin toivoa synkkyyden keskelle valoa, huonojen uutisten sijaan hyviä, keskustelua selviytymisestä eikä vain tuhosta. En voi sanoa, että toiveeni olisi totetunut, mutta se on ohjannut omia kiinnostuksen kohteita. Vuoden aikana tutustuin uudenlaiseen kirjallisuuteen, ns. toivon tieteiskirjallisuuteen, johon lasken kuuluvaksi solarpunkin, hopepunkin ja ekopunkin monet ilmentymät. Luin Thomas Moren Utopian ja siitä innostuneena etsin lisää utopiakirjallisuutta tai siihen rinnastettavia teoksia. Osallistuin Finnconissa Parempi tulevaisuus -keskustelupaneeliin Vesa Sisätön ja Taru Kumara-Moision kanssa sekä Solarpunk - Toivon tieteiskirjallisuutta -paneeliin Helsingin kirjamessuilla, jolloin mukana oli meidän kolmen lisäksi myös Risto Isomäki. Molemmissa paneeleissa keskusteltiin paitsi esimerkkikirjallisuudesta myös genren ja tietysti toivon merkityksestä.
 |
| Solarpunk - Toivon tieteiskirjallisuutta. Keskustelupaneelissa Helsingin kirjamessuilla 24.10.2019 Vesa Sisättö (vasemmalla), Taru Kumara-Moisio, Mia Myllymäki ja Risto Isomäki. |
Kulunut vuosi on ollut raskas, mutta toivon teema on ehkä lopulta kuitenkin auttanut jaksamaan sen läpi. Kun mieli on synkkä, kauniiden ja mukavien asioiden muistaminen ei välttämättä ole niin helppoa, mutta toki paljon hyvää tapahtui. Keväällä ilmestyvän romaanini Tuulten amiraalin editointi oli työlästä mutta palkitsevaa. Loppuvuodesta sain iloita uudesta kustannuspäätöksestä, jonka myötä ensi vuonna minulta julkaistaan toinenkin romaani. Se kulkee vielä toistaiseksi työnimellään "Palonkylän Peija". On kerrassaan hienoa päästä juhlimaan kahta kirjaa, ja niiden myötä luvassa on myös jonkin verran reissaamista ja esiintymisiä, mutta ilmoittelen niistä lisää tuonnempana.
Alkuvuoden kohokohtia oli Siipisulka-antologian julkaiseminen. Työstimme kirjaa Saara Henrikssonin kanssa pitkään, joten nautin suuresti saadessani sen viimein valmiina käsiini. Syksyllä julkaistiin myös Metsän kronikka - Tarinoita puista, jonka olen sanonut olevan viimeinen toimitustyöni vähään aikaan. Metsän kronikka sai alkunsa toimittajaparini Anu Korpisen ehdotuksesta, ja sitä oli ilo tehdä, koska aihe on kiinnostava ja lähellä sydäntä ja mukaan saamamme tekstit ovat erilaisia ja oivaltavia. Molemmat antologiat ovat saaneet hyviä arvioita, mikä on sekä kirjoittajalle että toimittajalle aina yhtä mukavaa ja palkitsevaa.
Ensi vuodelle en lupaa mitään mutta toivon hyviä kesälomakelejä, upeita kirjoja ja ennen kaikkea parempia uutisia.
