Ilonaiheita – silmuja karahkoissa

Kirjailijaksi


Tässä on kirjani kansi! Kansi ei paljasta, vaan vihjaa. Se luottaa katsojansa mielikuvitukseen, haastaa tekemään tulkintoja siitä, mitä kokonaisuus ja sen osaset sanovat. Kansi on Anu Korpisen suunnittelema ja toteuttama. Olen todella iloinen (ja vähän hämmentynyt) siitä, miten loistavasti Anu tavoitti kirjan tunnelman.

Minusta on julkaistu kirjailijaesittely Osuuskumman sivuilla. Kirjaan on laadittu takakansiteksti. On puhuttu markkinoinnista ja myynnistä ja… Vähitellen alan vakuuttua siitä, että minusta on tulossa kirjailija. Väkevä mieli on parhaillaan kustannusjohtajamme luettavana. Ainoa syy odottaa syksyä on oman kirjan julkkarit!


Opinnot ohi

Kevät on ollut kiireinen ja raskas monestakin syystä. Olen vaihtanut työpaikkaa ja toivonut enemmän aikaa kirjoittamiseen. Vuonna 2014 aloitin kirjoittamisen perusopinnot Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa. Kolme vuotta myöhemmin olen suorittanut aineopinnot. Viimeinen kurssi, Palautetaidot, oli samalla myös opintojen antoisin kurssi. Arvosanaksi sain 5/5, mistä olen todella ylpeä. Niin mielelläni kuin teenkin novellien kustannustoimitusta ja autan kanssakirjoittajiani tekstien kehittelyssä, olen kuitenkin myös aina vähän epäillyt omia lähestymistapojani palautteen antamisessa. Palautetaidot-kurssi vahvisti uskoa omaan harkintaani ja toisaalta sain opiskelutovereilta ja ohjaajalta hyviä vinkkejä, miten vielä voin kehittää työskentelyäni. Päällimmäisenä on kuitenkin haikeus. Kolme vuotta kirjoittamisen opinnot ovat kuuluneet tiiviisti elämääni. Nyt ne ovat ohi! Vaihtoehtoja jatkoon on (toivoakseni. Tämä riippuu Suomen hallituksesta ja niistä, jotka jakavat yliopistojen rahat tiedekuntien kesken…), mutta juuri nyt en mieti sitä.

Kustannustoimittajaksi?

Tulevana viikonloppuna osallistun Osuuskumman järjestämään kustannustoimittajien symposiumiin. Odotan koulutuspäivästä paljon. Kustannustoimittaminen kiehtoo monista syistä. Tiedän kokemuksesta, että muiden kirjoittamien tekstien työstäminen vaikuttaa omaan kirjoittamiseen ja auttaa mm. maneerien havaitsemisessa. Toimittajana saa työskennellä kirjailijan kanssa kokonaisen projektin parissa ja… kustannustoimittaja saa sutata punakynällä kokonaisen paperipinkan. Miksi minusta ei tullut äidinkielenopettajaa? Koska asun ei-yliopistokaupungissa.

Minulla on tutkinto ja ammatti, mutta olen haaveillut muutoksesta jo pitkään. En vielä tiedä, minne maailma vie, mutta olen harkinnut kirjoittamisen ohjaajaksi ryhtymistä, kustannustoimittajan työtä, kokopäiväistä kirjailijuutta... Pohjimmiltaan kyse on halusta vaihtaa alaa. Ja jos päädyn vaihtamaan, niin miksi en suuntaisi töihin, jotka rehellisesti kiinnostavat minua. Kirjoittamisen opinnot ja kustannustoimittajaharjoittelut varmasti ovat hyödyksi, minne sitten päädynkin.

Tämä oli katsaus toukokuun lopun ilonaiheisiin. Ehkä joskus myöhemmin kirjoitan siitä, mikä kaikki ei ole antanut aihetta iloon, ja miksi riemua on täytynyt repiä pienistä asioista.

Toiset suunnittelevat tarkasti asiat ennen toteuttamista, toiset eivät; toiset tuntuvat osaavan varautua kaikkeen, toiset eivät; toiset tuntuvat hallitsevan suvannon ja myrskyn yhtä lailla kylmäpäisinä, toiset eivät. Tilanteet, jotka saavat hengen salpautumaan ja järkytyksen kyyneleet silmiin, tulevat kaikille yhtäläisen yhtäkkisinä ja totaalisina, ja me koemme avuttomuutta silloin, kun emme kykene vaikuttamaan asioihin ja havaitsemme, että oikeastaan on aivan se ja sama, yrittääkö varautua johonkin vai jättääkö suunnittelun vähemmälle. Elämää ei todella voi suunnitella.