Romaanini ensimmäinen editointikierros tuli valmiiksi kuun vaihtuessa. Nyt odotan, että kustannustoimittajani lukee tekstin ja palauttaa sen kommentteineen. Pyysin häneltä palautetta erityisesti näistä asioista: Onko kokonaisuudessa jotain, mikä ei toimi ollenkaan tai voisi toimia paremmin? Erään hahmon puhetapa on ollut hakusessa: toimiiko nykyinen ratkaisu vai onko sitä kehitettävä? Miten tämänhetkinen teksti vastaa aikaisemmissa palautteissa esitettyihin kehitysehdotuksiin? Kustannustoimittajani tarkastelee epäilemättä ziljoonaa muutakin asiaa, mutta edellä mainitsemani ovat minulle tärkeimpiä juuri tässä tilanteessa.
Kuinkas sattuikaan, parhaillaan osallistun Palautetaidot-verkkokurssille, jolla palautteen antamista ja saamista tarkastellaan kirjoittamisen opiskelun kannalta. Ensimmäistä romaaniani työstävänä miellän itseni "opiskelijaksi" myös opintojen ulkopuolella. Kirjan työstäminen antaa tilaisuuden oppia valtavasti asioita. Tässä vaiheessa saan selittää tekstiäni, ja kustannustoimittaja kertoo, osuuko se tavoittelemaani maaliin. Kirjan editoiminen on erilainen oppimisprosessi kuin kirjoittamisen opiskeleminen, koska teksti on tarkoitus viimeistellä julkaistavaksi. Yksinkertaisesti, tavoite on saada aikaan hyvä kirja. Kirjoittamisen opiskelun tavoite on oppia hyväksi kirjoittajaksi. Palaute on erilaista, mutta ei täysin erilaista.
Palautekurssin ensimmäisessä tehtävässä jäin pohtimaan palautteen vuorovaikutuksellisuutta. Minulla ja varmasti monilla muillakin on kokemusta vanhanaikaisen palautteen vastaanottamisesta: kirjallinen palaute tekstistä, hyvällä tuurilla A4-liuskan verran. That's it. Parhaimmillaan hyvä juttu, pahimmillaan katastrofi. Onneksi kirjoittamisen opettaminen on kehittynyt ja kehittyy jatkuvasti, myös palaute kehittyy. Palautteen antamisen ja vastaanottamisen tilanteita ymmärretään paremmin ja yksilölliset erot tunnustetaan. Jos aiemmin opiskelija on ollut lähinnä vastaanottavana osapuolena, nyt palaute mielletään vuorovaikutukseksi.
Kustannustoimittajan kanssa työskentely vie omaa kirjoittamistani selkeästi parempaan suuntaan, koska me voimme keskustella. Näkemyserot selviävät, väärinymmärryksiltä vältytään. Saan palautetta, puhumme siitä, päätämme yhdessä mitä kohtia syynätään tarkemmin, kysymme toisiltamme ja vastaamme toisillemme. En tiedä, onko muilla samanlaisia kokemuksia kustannustoimittajan kanssa työskentelystä, vai olenko vain harvinaisen onnekas!
