Uusin voimin uuteen vuoteen

Asiat edistyvät. Romaanikin edistyy vähitellen. Olemme kustannustoimittajani kanssa pohtineet kirjan nimeä. Työnimiä on ollut useita, joista viimeisin Voimalla väkevän mielen on tuntunut itselle omimmalta. Kustantaja arveli sen kuitenkin viittaavan liiaksi Kalevalaan. En ole hyvä keksimään nimiä edes novelleilleni. Jostain syystä oikean nimen löytyminen on joskus hankalaa, joskus taas nimi tulee kuin itsestään. Vaikka "voima" jää nimestä pois, voimaton siitä ei kuitenkaan tule. Esikoisromaanini nimeksi tulee Väkevä mieli.

Näin uudenvuoden kynnyksellä on helpottavaa vähän vilkaista taaksepäin ja todeta, kuinka paljon on taas edellisten 12 kuukauden aikana tehnyt asioita. Vuosi on pitkä aika!

Viime viikkojen aikana olen jutellut useiden tuttavieni kanssa erityisesti työelämästä ja sen rasittavuudesta. Yhteenvetona totean, että todella monet ovat kokeneet vuoden 2016 poikkeuksellisen raskaaksi, ja vielä erikseen mainittakoon, että henkisesti raskaaksi. Jokin tässä vuodessa on ollut sellaista. Omalla kohdallani olen huomannut saman. Vaikka olen saanut asioita tehtyä ja monien mielestä olen varmaan puuhannut ja touhannut enemmän kuin tarpeeksi, koko ajan olo on ollut sellainen kuin tarpoisi vyötäröä myöten jossakin tahmeassa aineessa.

Alkuvuosi oli vielä suhteellisen siedettävä: aloitin Stk:n puheenjohtajana, kirjoitin, tein töitä, toimitin novelliantologiaa, kirjoitin... Kesää kohti tahti alkoi kiihtyä, kun työ, opinnot ja harrastukset alkoivat hannaamaan toisiaan vastaan. Finnconin jälkeen rauhoitin tahtia ja keskityin taas kirjoittamiseen. Syksy oli kuin neljä kuukautta kestänyt pyörremyrsky. Kahden antologian toimittamista, ties kuinka monen novellin editointia, oman romaanin editointia, graafisen suunnittelun opettelua InDesignin ja Photoshopin kera (kaikki ihan uutta), Helsingin kirjamessut, työt, opinnot, syyskokoukset, yhdistysasiat, Kokkoconin järjestäminen...! Kivaa oli, tapasin mukavia ihmisiä, opin uusia asioita ja olen saanut opastaa muita. Silti on...

...ihanaa, että se on nyt ohi! Tervetuloa vuosi 2017! Olen odottanut sinua jo jonkin aikaa innokkaana, vähän tietysti varuillani.

Kiusauksia, joita ei voi vastustaa

Sain vastikää myönteisen kustannuspäätöksen romaanilleni, joka kantaa työnimeä Voimalla väkevän mielen. Olen työstänyt sitä työn ohessa, työn välissä ja kaikkien muiden harrastusten lomassa. Eräs toverini esitti muutama päivä sitten toiveen, että voisipa hän monistaa itsestään kopion tai saada edes ajankääntäjän käyttöönsä. Yhdyn toiveeseen.

Minulla on tällä hetkellä tiedossa kustannustoimittaja ja kansikuvittaja romaanilleni - ja aikataulu, jolloin sen suunnilleen pitäisi olla valmis! Insinööriminä panikoi sellaista asioista kuin taittaminen, oikoluku, painaminen, julkkareiden(!) järjestäminen, ja kirjailijaminä panikoi tyyliin "apua, ostaakohan sitä kukaan" ja "mitä jos kukaan ei pidäkään siitä".

Koska tämän postauksen nimi viittaa vastustamattomiin houkutuksiin, kerronpa niistäkin jotain:

Olen jo parin kolmen vuoden ajan noudattanut tiukkaa ajankäyttökuuria. Sen salaisuus on, (siis miksi se tehoaa), että kun otan päivätyön ulkopuolelle aivan sietämättömän paljon muuta hommaa, minulla ei ole aikaa murehtia asioita, joihin en voi itse juuri nyt vaikuttaa. Toisin sanoen, päivän ylijäävät tunnit käytetään vain sellaiseen, missä asioita saadaan joko tehdyksi tai ainakin edistettyä.

Joulun aikaan haluaisin rentoutua, mutta joulusiivojen ja sukulaisten luona vierailujen oheen olen hankkinut kamalan flunssan lisäksi lisää deadlineja. Kuukausi takaperin törmäsin mahdollisuuteen päästä käsikirjoittamaan elokuvaa. No, en tietenkään kieltäydy sellaisesta tilaisuudesta! Jotenkin olen myös ajautunut tilanteeseen, että minun tulee lukea ja editoida kahden novelliantologian tekstejä toimittajan ominaisuudessa. Oman romaanini editoimisen lisäksi minulla on editoitavana kaksi omaa novellia, joiden on tarkoitus ilmestyä vuoden 2017 aikana julkaistavissa antologioissa. Tämän lisäksi olen toivonut ehtiväni viimeistellä pari muuta novellia muihin tarkoituksiin ja täytyypä tuota englannin kieltäkin verestellä. Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry tekee yhteistyössä Osuuskumman kanssa englanninkielisen CosmosPen-lehden ensi vuoden Worldconia silmällä pitäen, ja haluan antaa lehden tekemiseen oman panokseni.

Monia rautoja on tulessa, ja toivon niiden tuovan jotain hyvää mukanaan ennemmin tai myöhemmin. Vuodelle 2017 en tee lupausta, että yrittäisin edelleenkään vastustaa kiusauksia. Sen sijaan lupaan yrittää olla tarttumatta ihan jokaiseen syöttiin.

Minusta tulee esikoiskirjailija

Erinomaisia uutisia länsirintamalta! 

Sain myönteisen kustannuspäätöksen romaanilleni. Osuuskumma-kustannus julkaisee esikoisteokseni syksyllä 2017. Sanon, vaikka se on itsestään selvää, että olen todella onnellinen ja häkeltynyt. 

Uskon, että maailmankaikkeudessa onnen, hyvän tuurin yms. määrä on vakio. Maailmankaikkeuden ihmiselle käsittämätön huumorintaju sanelee sen, kenen vuoro on milloinkin nauttia hyvästä tuurista tai kokea iloisia asioita. 

Vuosi 2016 on ollut raskas. Viime vuosi 2015 oli minulle paljon helpompi. Toki se johtuu siitä, että rima nousee kaiken aikaa korkeammalle: joko sen nostaa itse, tai antaa muiden tehdä sen. Tänä vuonna olen laittanut itseni likoon, niin paljon kuin olen jaksanut ja pystynyt, väkevän mielen voimalla. Olen lähes kirjaimellisesti hakannut päätä seinään, itkenyt uupumuksesta ja kokenut monenlaisia pettymyksiä niin kirjoittamisen kuin työelämän saralla. Joten olen rehellisesti sitä mieltä, että ansaitsen rahtusen hyvää tuuria ja muutaman riemun päivän tähänkin vuoteen!

Olen työstänyt käsikirjoitustani enemmän ja vähemmän aktiivisesti useamman vuoden ajan. Versioita en ole laskenut. Kyllä ne kaikki tallessa ovat, mutta niillä on lähinnä nostalgista arvoa sitten joskus tulevaisuudessa. Käsikirjoitus on muuttunut vuosien varrella ideapalasista kokonaisuudeksi, jota sitten on muokattu – ja taas muokattu.

Aivan ensimmäiset lauseet tähän tarinaan kirjoitin lukioaikana osallistuessani työväenopiston luovan kirjoittamisen kurssille. Olin saanut ajatuksen takaperoisesta maailmasta, jossa hevoset korvaavat autot. Suunnittelin kirjoittavani novellin, mutta tarinan ympärille rakentui paljon mielenkiintoisia tapahtumia ja henkilöitä.

Tästä alkaa käsikirjoituksen editointi kohti valmista teosta. Vielä en osaa kuvitella sitä tunnetta, kun saan pitää omaa kirjaani käsissäni. 

Ajan tasalle

Kirjoittaminen on monenlaisia asioita. Eri ihmisille se on eri asioita. Minulle kirjoittaminen oli aluksi harrastus. Intohimo. Elämäntapa siitä on tullut vasta myöhemmin. Aloitin kirjoittamisen kunnolla uudelleen vuosien tauon jälkeen vuonna 2012. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Osittain vahingossa, osittain siksi, että päätin tehdä asioille jotain. Olen 30-vuotias, enkä tästä nuorru, ja elämä on opettanut ainakin sen, että on turha jäädä odottamaan mitään "sopivaa aikaa" tehdä asioita. Se aika on nyt! Tänään, aamulla, huomisiltana, ensi viikolla. Minä en enää odottele. Minä teen.

Vuoden 2014 aikana sukelsin maailmaan, joka on muuttanut minua ja elämääni suuresti. Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry, Finncon, Nova-novellikilpailut, kirjoituskutsut... Olen voittanut niin monta kertaa itseni, etten osaa enää laskea. Jokainen minut paremmin tunteva tietää, kuinka järkyttävä esiintymiskammo minulla on - oli. On. Silti olen esiintynyt viimeisen vuoden aikana ihmisten - ihan outojen ihmisten! - edessä ja nolannut itseni varmaan jokaisella kerralla. Koen että niin on tehtävä.

Tässä blogissa kerron itsestäni ja kirjoittamisesta. Huomasin, että novellijulkaisuja on jo kertynyt sen verran, että niistä voisi pitää listaa. Esikoisromaani antaa vielää odottaa itseään, mutta tulossa se on.
Saatan jossakin vaiheessa julkaisulistani ajan tasalle. Tässä on lista tekeillä olevista jutuista:

• romaanikäsikirjoitus 50 % uudelleen kirjoitettu
• novelli urbaanin löytöretkeilyn hengessä
• novelli urbaanin fantasian teemalla, 1. editointikierros antologiaan menossa
• novelliantologian toimitus, suunniteltu valmistuminen 2017
• novelliantologian suunnittelu ja tekstien keräys
• romaanikäsikirjoituksen oikoluku, tulossa loppuvuodesta
• novellikilpailun tuomarointi
• kirjoittamisen aineopintojen kurssi Kirjoittamisen opettaminen
• kirjoittamisen aineopintojen kurssi Genreen harjaantuminen B
• uuden käsikirjoituksen tuottaminen 1000 sanaa/viikossa

Myönnän, että siinä on paljon. Pitäisi oppia sanomaan ei, mutta en vain malta olla tekemättä asioita, joita rakastan.